Mitä ulkoseinän rappauksessa tarvitaan
Ulkoseinän rappaukseen tarvitaan alustan ominaisuuksiin sopiva laastikokonaisuus sekä välineet pinnan arviointiin, suojaamiseen ja työn tekemiseen. Materiaalien valintaan vaikuttavat esimerkiksi se, onko seinä betonia, tiiltä vai harkkoa, ja onko pinnassa ennestään rappaus. Eri tuotteet eivät muodosta automaattisesti yhteensopivaa järjestelmää, vaikka ne olisivat samaa käyttötarkoitusta varten. Kun tuotevalinnat perustuvat alustan ja olemassa olevan pinnan tietoihin, myös välineiden tarve on helpompi määrittää.
Alustaan sopivat materiaalit
Ulkoseinän rappaus alustan mukaan tarkoittaa, että pohjuste, täyttö- ja pohjalaasti sekä pintalaasti valitaan yhtenä kokonaisuutena. Betoni, tiili ja harkko poikkeavat toisistaan muun muassa imukyvyn ja pinnan rakenteen osalta. Myös vanhan rappauksen tyyppi ja kunto vaikuttavat siihen, mitkä tuotteet voidaan yhdistää. Tuotteen soveltuvuus tarkistetaan valmistajan tiedoista, ei pelkästään laastin nimestä.
| Materiaali | Tehtävä | Käyttökohde ja valintaperuste |
|---|---|---|
| Pohjuste tai tartuntakäsittely | Tasaa alustan imua tai parantaa laastin tartuntaa. | Huokoiselle tiilelle tai harkolle valitaan kyseiselle alustalle tarkoitettu pohjuste. Tiiviillä betonilla voidaan tarvita tartuntakäsittely; tuotteiden keskinäinen käyttötapa määräytyy tuoteohjeesta. |
| Täyttö- ja pohjalaasti | Täyttää pinnan epätasaisuuksia ja muodostaa rappauksen pohjakerroksen. | Valitaan alustan ja järjestelmän mukaan. EN 998-1 -merkinnöistä esimerkiksi GP tarkoittaa yleiskäyttöistä laastia ja R saneerauslaastia; merkintä ei yksin ratkaise soveltuvuutta. |
| Pintalaasti | Muodostaa näkyvän pinnan ja sen halutun rakenteen. | Valinnan tulee sopia pohjalaastin kanssa yhteen ja soveltua ulkokäyttöön. EN 998-1 -luokituksessa CR viittaa värilliseen laastiin ja OC yksikerroslaastiin; tarkista silti käyttökohde ja järjestelmäohje. |
| Rappausverkko ja kiinnitystarvikkeet | Vahvistavat rappauskerrosta järjestelmän edellyttämissä kohdissa. | Verkon materiaali, silmäkoko ja kiinnitystapa valitaan rappausjärjestelmän tuotetietojen mukaan. Verkko ei korvaa alustalle sopivaa pohja- tai täyttölaastia. |
Laastin valinnassa ratkaisevat alustan lisäksi vanhan pinnan materiaali, uuden kerroksen käyttötarkoitus ja tuotteiden ilmoitettu yhteensopivuus. Esimerkiksi betoniseinän esikäsittelyyn tarkoitettua käsittelyä ei pidä vaihtaa huokoisen harkon pohjusteeseen ilman järjestelmän hyväksyntää. Jos vanhan rappauksen koostumus ei ole tiedossa, materiaalit kannattaa valita vasta sen selvittämisen jälkeen.
Työn valmistelun välineet
Seinän kunnon arviointiin sopivat kirkas työvalo, mittanauha, suora linjalauta ja tarvittaessa kevyt koputusväline. Niillä hahmotetaan pinnan epätasaisuuksia ja irtoavia kohtia ennen materiaalien tilaamista; mittalaite voi täydentää arviota, jos kosteutta tai alustan olosuhteita täytyy selvittää. Välineiden tarkkuustarve riippuu seinän koosta ja suunnitellusta rappauspinnasta.
Puhdistukseen varataan alustalle sopivat harjat ja tarvittaessa pesuvälineet. Suojaukseen kuuluvat esimerkiksi peitteet, maalarinteippi ja aukkojen reunasuojat, joiden mitat valitaan julkisivun yksityiskohtien mukaan. Kaikille pinnoille ei sovi sama puhdistusmenetelmä, joten myös välineiden valinta sidotaan alustan materiaaliin.
Sekoittamista varten tarvitaan laastille sopiva sekoitusastia, mitta-astia vedelle ja sekoitin; levitykseen valitaan laastikauhat, lastat ja oikolauta työn sekä tuotteen mukaan. Pintarakenteen tekemiseen voidaan tarvita lisäksi kyseiseen laastiin sopiva hiertoväline. Sekoittimen teho, työkalujen koko ja veden mittaaminen määräytyvät laastin käyttöohjeesta ja käsiteltävästä seinäpinta-alasta.
Käytännössä materiaalit ja välineet valitaan vasta, kun alusta ja siihen yhteensopiva rappausjärjestelmä on selvitetty.
Alustan valmistelu
Ennen rappausta selvitetään, kestääkö seinäpinta uuden laastikerroksen ja sopiiko sen kunto valitulle rappausjärjestelmälle. Arvioinnissa erotetaan pinnan lujuus, tasaisuus, puhtaus ja mahdolliset vauriot, sillä ne vaikuttavat eri tavoin työn onnistumiseen. Ulkoseinän rappaus alustan mukaan edellyttää myös sen tunnistamista, onko kyse esimerkiksi betonista, tiilestä vai harkosta. Valmistelussa poistetaan tartuntaa heikentävät kerrokset ja tehdään järjestelmän edellyttämät korjaukset sekä esikäsittelyt.
Kunnon ja puhtauden arviointi
Tutki seinä ennen puhdistusta ja korjaamista, jotta vaurioiden syyt eivät peity. Tarkista pinta silmämääräisesti, tunnustele sitä ja vertaa eri kohtien käyttäytymistä kevyillä kokeilla.
- Napauta pintaa kevyesti esimerkiksi vasaran varrella: ontto tai kopiseva ääni voi paljastaa alustasta irronneen kerroksen, joka ei kanna uutta rappausta.
- Raaputa epäilyttävää kohtaa lastalla ja hieraise pintaa kädellä; mureneva tai voimakkaasti jauhava aines kertoo heikosta pintakerroksesta.
- Aseta pitkä suora lauta seinää vasten eri suunnissa ja etsi silmin selvästi kuopalliset, koholla olevat tai aaltoilevat kohdat.
- Etsi halkeamia, lohkeamia ja aiempien paikkausten reunoja; tarkista, jatkuuko halkeama rakenteessa vai rajoittuuko se pintakerrokseen.
- Merkitse kosteusjäljet, tummentumat, suolakiteet ja kasvusto erikseen; niiden taustalla voi olla kosteusrasitus, joka heikentää laastin tartuntaa.
- Havainnoi pöly, rasva, noki, levä ja vanha pinnoite: sileä tai likainen kerros voi erottaa rappauslaastin varsinaisesta alustasta.
Heikko kohta ei muutu kantavaksi pelkällä pohjusteella: jos rappaus kiinnittyy irtoavaan kerrokseen, myös uusi pinta voi irrota sen mukana. Kirjaa havaitut kohdat ja rajaa, mitkä alueet vaativat poistamista tai korjaamista ennen esikäsittelyä.
Pinnan valmistelu työhön
Poista ensin kaikki, mikä estää laastin suoran kosketuksen kantavaan alustaan. Harjaa irtoava aines jäykällä harjalla ja käytä tarvittaessa kaavinta tai imuria pölyn poistamiseen; pelkkä pölyn levittäminen kuivalla harjalla ei riitä, jos hienoaines jää pintaan. Rasva, noki ja muut epäpuhtaudet puhdistetaan alustalle sopivalla menetelmällä, ja pesun jälkeen seinän annetaan kuivua järjestelmän ohjeen mukaisesti.
Irrota irtonaiset maalit ja vanhat rappauskohdat, kunnes jäljelle jää luja alusta. Kuivat suolakertymät harjataan pois, mutta kosteusjäljen syy selvitetään ennen peittämistä. Paikkaa kolot ja lohkeamat laastilla, joka soveltuu sekä kyseiselle alustalle että valittuun rappausjärjestelmään. Tiiliseinän saumoissa tarkista, ettei murenevaa laastia jää uuden kerroksen alle; betonilla taas varmista, ettei pinnassa ole heikkoa sementtiliimaa tai irtonaista pintaa.
Esikäsittely valitaan alustan imukyvyn ja järjestelmän mukaan. Huokoinen pinta voi imeä rappauslaastista vettä liian nopeasti, kun taas tiivis tai sileä betoni voi tarvita tartuntaa parantavan käsittelyn. Ulkoseinän pohjustus ennen rappausta tasaa imua tai parantaa tartuntaa vain silloin, kun käytetty pohjuste kuuluu kyseiseen järjestelmään ja soveltuu alustalle. Levitä aine valmistajan ilmoittamalla tavalla; liian runsas tai väärä pohjustus voi muodostaa kalvon, joka heikentää kiinnittymistä.
Älä korvaa yhteensopivuuden tarkistamista yleispohjusteella: vertaa laastin, pohjusteen ja alustan tuoteselosteita ennen käsittelyä. Anna korjausten ja pohjusteen kuivua niiden ohjeissa ilmoitetun ajan, sillä märkä tai keskeneräinen kerros voi muuttaa tartuntaa ja laastin käyttäytymistä. Rappaus aloitetaan vasta, kun alusta on puhdas, riittävän luja ja järjestelmän mukaisesti valmisteltu.
Rappauksen työvaiheet
Ulkoseinän rappauksen työvaiheet etenevät järjestelmän mukaisessa järjestyksessä, ja seuraavaan kerrokseen siirrytään vasta, kun edellinen on valmis tuotteen ohjeiden mukaan. Ulkoseinän rappaus vaihe vaiheelta tarkoittaa käytännössä sitä, että laastin valmistus, levitys ja pinnan muotoilu sovitetaan työn alla olevaan kerrokseen. Kerrospaksuudet, työskentelyaika ja kerrosten väliset käsittelyt määräytyvät valitun laastijärjestelmän mukaan. Työtä tehdään rajatuilla alueilla, jotta levitetty laasti ehditään käsitellä ennen sen sitoutumista. Valmiin vaiheen tunnistaa pinnan tartunnasta, kerroksen yhtenäisyydestä ja siitä, että se on valmis järjestelmän seuraavaan työvaiheeseen.
Laastin levitys
Levitys aloitetaan tarkistamalla juuri käytettävän laastin sekoitus- ja käyttöohjeet sekä järjestelmän kerrosjärjestys. Eri tuotteiden veden määrä, sekoitustapa ja käyttöaika vaihtelevat, joten aiemmasta työstä muistettu suhde ei korvaa pakkauksen ohjetta.
- Tarkista työohje. Varmista laastin käyttökohde, kerroksen tehtävä ja sekoitusohje; näin valitset oikean työskentelytavan ja tiedät, milloin kerros voidaan käsitellä edelleen.
- Valmista laasti ohjeen mukaan. Mittaa vesi ja kuiva laasti tuotteen ilmoittamassa järjestyksessä, sekoita tasaiseksi ja noudata mahdollinen seisotus- ja jälkisekoittamisohje.
- Arvioi seos ennen nostamista. Tasalaatuisessa laastissa ei näy kuivia paakkuja eikä erottunutta vettä; koostumuksen tulee vastata kerroksen levitystapaa.
- Levitä rajattu alue kerrallaan. Siirrä laasti alustalle järjestelmälle sopivalla työkalulla ja etene niin, että työsauma voidaan jatkaa tuoreen laastin reunasta.
- Seuraa tartuntaa ja kerrosta. Tarkkaile levityksen aikana, että laasti asettuu alustaan yhtenäisesti ja kerros pysyy suunnitellussa muodossa ilman irtoavia tai tyhjiä kohtia.
Laastin sekoituksessa käytetään puhdasta astiaa ja ohjeen mukaista vesimäärää. Liian suuri vesimäärä voi muuttaa laastin työstettävyyttä ja heikentää lopputuloksen ennakoitavuutta; seosta ei myöskään ohenneta lisäämällä vettä sen alettua sitoutua. Valmista kerralla määrä, jonka ehdit levittää tuotteen ilmoittaman käyttöajan puitteissa. Jos sekoitusohje käskee antaa massan levätä ennen uutta sekoitusta, vaihe tehdään ohjeen mukaisesti eikä aikaa korvata arviolla.
Levityksen aikana työväline pidetään samanlaisessa kulmassa ja liike tasaisena, jotta laastin määrä ei vaihtele alueelta toiselle. Jatka viereiseen kohtaan ennen kuin edellinen reuna kuivuu työsaumaksi; jos keskeytys kuitenkin syntyy, käsittele sauma järjestelmän ohjeen mukaan. Tartuntaa voi seurata levityksen yhteydessä: laasti ei saa liukua alustalla tai irrota nostettaessa työkalua. Kerroksen riittävä valmistuminen näkyy peittävänä, yhtenäisenä pintana ja hallittuna paksuutena. Ennen pintakerrosta arvioi, että pohjakerros on ehjä ja valmis seuraavaan käsittelyyn tuotteen määrittelemällä tavalla.
Pinnan muotoilu ja viimeistely
Muotoilu tehdään vasta, kun levitetty kerros on asettunut siihen vaiheeseen, jossa laasti kestää työkalun käsittelyn mutta on vielä muokattavissa. Sopiva hetki riippuu laastista, alustasta ja olosuhteista; kiinteän minuuttimäärän sijaan seuraa tuotteen ohjetta ja pinnan käyttäytymistä. Jos työkalu repii laastia tai pinta painuu voimakkaasti, käsittely on liian aikainen tai kerros ei ole vielä tasoittunut.
Oikaise ja muotoile pinta järjestelmän määräämällä tavalla, esimerkiksi hiertämällä tai käyttämällä laastille sopivaa oikaisuvälinettä. Etene yhtenäisin, päällekkäisin liikkein ja pidä käsittelyn suunta samana koko työalueella. Näin työkalun jälki ei vaihtele satunnaisesti eri kohdissa. Kun haluttu muoto on saavutettu, lopeta työstäminen; toistuva hiertäminen voi nostaa hienoainesta pintaan ja muuttaa rakennetta tai sävyä.
Pintakerroksen tekstuuri tehdään sille tarkoitetulla työkalulla ja tekniikalla. Hierto, harjaus tai muu järjestelmän mukainen käsittely valitaan tavoitellun pinnan ja laastin ohjeen perusteella, ei soveltamalla samaa liikettä kaikkiin tuotteisiin. Tee jokainen yhtenäinen seinäalue samalla rytmillä ja työkalulla, sillä suunnan tai paineen vaihtelu näkyy usein valon osuessa rappaukseen. Työskentele tuoreeltaan liittyviltä reunoilta eteenpäin, jotta pintaan ei muodostu selviä työrajoja.
Tasaisuutta arvioidaan katsomalla pintaa viistossa valossa ja vertaamalla sen yleistä muotoa viereisiin alueisiin. Tarkastele, jatkuuko rakenne yhtenäisenä ja näkyykö pinnassa paikallisia painaumia, kohoumia tai työkalun aiheuttamia uria. Arvioi myös, vastaako pinta valittua tekstuuria koko käsitellyllä alueella; tarkoituksellinen karkea rakenne ei ole sama asia kuin epätasainen kerroksen muoto. Älä korjaa jo asettuvaa pintaa jatkuvalla koskettelulla, vaan viimeistele vain silloin, kun laasti on oikeassa käsittelyvaiheessa.
Kun muoto ja rakenne ovat yhtenäiset, jätä pinta rauhaan ja siirry järjestelmän seuraavaan vaiheeseen vasta, kun edellinen kerros on ohjeen mukaan valmis. Käytännössä jokainen levitys- ja viimeistelyalue arvioidaan ennen etenemistä: ehjä tartunta, tasainen kerroksen muoto ja tavoiteltu pintarakenne osoittavat, että työvaihe on onnistunut.
Olosuhteet ja tavalliset virheet
Ulkoseinän rappauksen onnistumiseen vaikuttavat sekä sää että se, miten tarkasti laastin tuotekohtaisia ohjeita noudatetaan. Lämpötila, tuuli ja suora auringonpaiste muuttavat laastin työstettävyyttä ja pinnan kuivumista. Tartuntaongelmat ja epätasaisuus voivat puolestaan johtua eri työvaiheista, joten jälkien syy kannattaa selvittää ennen jatkamista. Jos sää tai työn jälki herättää epäilyn, työ keskeytetään ja tarkistetaan alusta sekä tuotteen ohjeet.
Työohjeiden noudattaminen
Laastipussin ohje määrittää sekoitukseen käytettävän vesimäärän, sekoitustavan, mahdollisen seisotusajan ja työskentelylämpötilan. Noudata juuri käytössä olevan tuotteen arvoja: monilla rappauslaasteilla sallittu ilman ja alustan lämpötila on tyypillisesti noin +5–+25 °C, mutta vaihteluväli ei ole kaikille tuotteille sama. Mittaa vesi, älä arvioi sitä silmämääräisesti, sillä liian märkä seos voi valua ja kuivua epätasaiseksi, kun taas liian jäykkää laastia on vaikea työstää alustaan.
Sekoita laasti puhtaassa astiassa valmistajan ilmoittamalla tavalla ja anna sen levätä vain, jos ohjeessa niin neuvotaan. Uusi sekoitus voi tuntua aluksi jäykältä; lisäveden kaataminen seokseen omin päin muuttaa sen koostumusta ja voi heikentää lopputulosta. Valmista kerralla sellainen määrä, jonka ehdit levittää laastin käyttöajan puitteissa. Käyttöaika alkaa sekoittamisesta, eikä osittain kovettunutta laastia pidä elvyttää vedellä.
Kuuma, tuulinen tai aurinkoinen sää nopeuttaa pinnan kuivumista. Laasti voi menettää työstettävyytensä ennen kuin pinta on ehditty muotoilla, jolloin jälki jää laikukkaaksi tai työsauma erottuu. Viileässä ja kosteassa kuivuminen puolestaan hidastuu, joten seuraavan työvaiheen ajoitusta ei voi päätellä pelkästä kellonajasta. Tarkista tuotteen ohjeesta kerrosten välinen odotusaika ja varmista ennen jatkamista, että edellinen kerros on saavuttanut vaaditun kovettumisvaiheen.
Suunnittele työalue niin, että levitys etenee yhtenäisesti ja vierekkäiset alueet voidaan yhdistää laastin ollessa vielä työstettävissä. Rappauslaastin valinta eri alustoille vaikuttaa myös siihen, miten se käyttäytyy levitettäessä. Jos olosuhteet poikkeavat ohjeesta tai seos tuntuu poikkeuksellisen juoksevalta tai murenevalta, älä jatka arvaamalla, vaan tarkista sekoitus ja tuotetiedot.
Virheiden syiden arviointi
Heikko tartunta ja epätasainen pinta eivät yleensä synny samasta syystä. Tarkastele, missä kohtaa ongelma näkyy ja milloin se ilmeni: irtoava laasti viittaa usein alustan tai materiaalien ongelmaan, kun taas aallot ja työsaumat liittyvät tavallisesti levitykseen tai ajoitukseen.
- Jos rappaus irtoaa pölyävästä kohdasta, pinnassa on voinut olla irtolikaa tai vanhaa pinnoitetta, joka esti laastia tarttumasta alustaan kunnolla.
- Jos laasti irtoaa murenevasta pohjasta, alustan oma lujuus ei ehkä riittänyt; tällöin pintakerros voi irrota yhdessä heikon alustakerroksen kanssa.
- Jos tartunta pettää kauttaaltaan, tarkista materiaalien yhteensopivuus: esimerkiksi liian jäykkä laasti voi olla sopimaton pehmeälle tai heikolle alustalle.
- Jos pinnassa näkyy aaltoja tai paksuuseroja, laastia on voitu levittää epätasaisesti tai alustan muotoa ei ole seurattu tasaisesti työn aikana.
- Jos työsauma erottuu tai pinta on laikukas, alueiden levitys- ja viimeistelyajat ovat voineet erota tai laasti on ehtinyt kuivua eri tahtiin.
Selvitä ensin, onko vaurio paikallinen vai jatkuuko se laajalla alueella. Tarkastele irtoavan kohdan reunaa ja alustaa: irtoaako vain rappaus vai lähteekö mukana myös heikko pohjakerros? Epätasaisessa pinnassa vertaa jälkien sijaintia työsaumoihin ja tarkista, toistuuko paksuusero samassa kohdassa. Näin voit erottaa tartuntaongelman pinnan muotoiluvirheestä sen sijaan, että peittäisit oireen uudella laastikerroksella.
Keskeytä työ epäilyn herätessä äläkä peitä irtoavaa tai epätasaista kohtaa ennen syyn selvittämistä. Tarkista alusta ja laastin tuotetiedot; jos tartunnan pettäminen jatkuu tai vaurion laajuus on epäselvä, pyydä rappaustyön ammattilaista arvioimaan tilanne.
Työn tarkistus ja tarvittaessa uusiminen
Valmis rappaus tarkistetaan silmämääräisesti koko julkisivulta ja läheltä, jotta poikkeamat eivät jää yhden tarkastelukulman varaan. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota pinnan yhtenäisyyteen, viimeistelyn siisteyteen ja näkyviin vaurioihin. Havainto kertoo pinnan ulkonäöstä, mutta ei yksin varmista rappauksen kiinnipysyvyyttä tai seinärakenteen kuntoa. Jos puutteita näkyy, niiden sijainti ja laajuus on suhteutettava alustaan sekä käytettyyn rappausjärjestelmään. Korjaustapa valitaan vasta, kun vaurion syy ja järjestelmän korjausohjeet ovat selvillä.
Pinnan yleisilme
Tarkastele julkisivua ensin kokonaisuutena muutaman metrin päästä ja sen jälkeen läheltä eri kohdista. Sivulta tuleva päivänvalo tuo pinnan vaihtelut esiin eri tavoin kuin suoraan edestä katsominen. Vertaa esimerkiksi seinän ylä- ja alaosaa sekä ikkunoiden pieliä, nurkkia ja materiaalien rajakohtia: sävyn ja pintarakenteen tulisi näyttää yleisesti yhtenäiseltä, vaikka valo ja katselusuunta muuttavat vaikutelmaa.
Katso, ovatko pinnan linjat ja rajaukset viimeisteltyjä ja näkyykö rappauksessa halkeamia, lohkeamia, kuplamaisia kohoumia tai paljastunutta verkkoa. Kiinnitä huomiota myös selvästi erottuviin paikkakohtiin ja viimeistelemättömiin reunoihin. Yksittäinen sävyero ei vielä kerro vaurion syytä, mutta kirjavat alueet, toistuvat halkeamat tai irronneen näköiset kohdat kannattaa merkitä muistiin. Ota havainnoista kuvat sekä läheltä että niin, että sijainti julkisivulla käy ilmi.
Silmämääräinen tarkistus kuvaa pinnan näkyvää kuntoa tarkastushetkellä. Se ei varmista, että rappaus on kauttaaltaan kiinni alustassa, eikä sillä voi todeta seinän kosteutta tai rakenteellista kuntoa. Jos epäily koskee kiinnittymistä tai seinärakennetta, pelkkä siisti ulkonäkö ei ratkaise asiaa; arviointi edellyttää erillistä selvitystä.
Jatkotoimien arviointi
Vertaa havaittua puutetta siihen, mille alustalle rappaus on tehty ja mitä järjestelmää työssä käytettiin. Betoniseinän, tiiliseinän ja harkkopinnan ominaisuudet poikkeavat toisistaan, samoin yksikerrosratkaisu ja useasta kerroksesta koostuva rappaus, jossa voi olla pohjarappaus ja verkko. Siksi esimerkiksi halkeaman tai irtoavan kohdan ulkonäkö ei yksin kerro, sopiiko siihen paikallinen paikkaus vai tarvitaanko laajempi korjaus.
Selvitä ensin vaurion rajat ja mahdollinen syy sekä käytettyjen tuotteiden nimet ja kerrosrakenne, jos tiedot ovat saatavilla. Tarkista järjestelmän valmistajan korjausohjeista, millainen laasti, pohjustus ja pintakäsittely ovat yhteensopivia olemassa olevan rappauksen kanssa. Huomioon kuuluvat myös alustan ominaisuudet, kerrosten sidokset ja pinnan raekoko tai muu viimeistely; pelkkä samanvärinen paikkauslaasti ei takaa sopivaa korjausta.
Paikkaaminen voi olla vaihtoehto rajatulle vauriolle, kun sen syy tunnetaan ja korjaus voidaan liittää järjestelmään ohjeiden mukaisesti. Jos puute toistuu laajalla alueella, ulottuu useisiin kerroksiin tai sen syy jää epäselväksi, laajemman rappausalueen uusimista tai julkisivun tarkempaa arviointia voidaan joutua harkitsemaan. Paikkauksen ja uusimisen välillä ei ole kaikille alustoille sopivaa yleisratkaisua: jatkotoimi valitaan vasta, kun virheen syy ja yhteensopiva korjaustapa ovat selvillä.